Sorateiden sankarit

Muutama kuukausi sitten olin kartturina Pakkaus Pojat rallissa, joka ajettiin pääasiassa Lopen maisemissa. Autoa taidettiin parsia kasaan vielä viimeisenäkin iltana, tietysti parhaita apuvälineitä käyttäen (leka, nippusiteet ja ilmastointiteippi). Nooo huhu. :D Tässä vaiheessa alkoi jo heikompaa hirvittää.

Loppujenlopuksi päästiin kuitenkin kilpailupaikalle asti. Tosin eihän sielläkään taas kaikki ihan nappiin mennyt. Auto ei päässyt läpi katsastuksesta, koska varoituskolmiot puuttuivat... Onneksi ne saatiin kaivettua jostain, ja päästiin lähtöön. (Itse unohdin oksennuspussin huoltoautoon. No se nyt oli ihan vaan siltä varalta, että JOS olis sattunut tuleen huono olo... Kaikkeen pitää varautua. :D)

Kilpailua kuvaa parhaiten Arttu Wiskarin (hieman muunnellut) sanat:

"Lopen tietä kahtasataa kun seatilla lataa
on kahva edellä helppo vedellä
uupuu parit ruuvit päästä
hermot suoraan syväjäästä
sorateiden sankarit"

"Lopen tietä kahtasataa kun seatilla lataa
on kusi sukassa jälleen nuotit hukassa
kirraa sata yli nypyn ei kun vetää pitkäks hypyn
vaihtoon menee kalsarit"

Nooo, hyvinhän se päättyi. Ennen vikaa EK:ta oltiin luokassa 3, ja kun luokan ykkönen ja kakkonen taituroivat itsensä lopulta keskeyttäneiksi, saatiin luokkavoitto! Óle! Kartturillahan oli siis erittäin suuri rooli tässä kaikessa ;))






(P.s Koulutehtävänä oli muokata kuvia, eikös ollutkin taidokasta.. :D)

"Ei ole sellaista mekaanista ongelmaa, jota raaka voima ja tietämättömyys ei ratkaisisi"

Minä ja autot. No siitä saattaa juolahtaa mieleen kaikenlaista. Meikäläisen käsissä saat autostasi taatusti entistä ehomman paskemman. En todellakaan luule ymmärtäväni niistä juuri neljää pyörää ja rattia enempää. Tai no, onhan sielä se startti!

Tulee mieleen kaunis kesäpäivä muutama vuosi sitten kun koetimme erästä rellua saada käyntiin... Terveisiä vaan nykyiselle omistajalle, ei sitä kovin paljoa kaltoin kohdeltu. Vähän vaan naputeltiin sitä sellaista lonkerotölkin näköistä. Siis starttia. Sitä piti kuulemma napauttaa jollain rautaisella. No vasaralla tietysti. Eihän me nyt loppujenlopuksi ihan kaikkea sieltä konepellin alta paskaksi mäiskitty. Vaaleanpunaisesta työkalupakista, ohjekirjasta, vasarasta, hyvistä ohjeista ja kovasta yrityksestä huolimatta se romu ei vain käynnistynyt.

Lopulta päätimme tyttöjen kanssa heittää muiden hyvät neuvot ja ohjekirjat roskiin. Työnnettiin se romurellu pihasta 100m mäkeä alas. Siinä vaiheessa ei kai tullut mieleen ajatella, että miten me saadaan se sieltä ylös. Kova oli luotto omiin kykyihin, kyllä se käynnistyy! Kuskillekin oli hyvät neuvot, ykkönen silmään ja kun auto liikkuu niin kytkin ylös. Hahahahaha. Pettämätön suunnitelma, ei voi kun toimia. Sitäpaitsi, sehän käynnistyi! Saatiin romu sentään mäki ylös takaisin pihaan. Jes hyvä me! Yhden auton korjaukseen (käynnistämiseen) ei mitään miehiä tarvita.

Pikku haittapuoli vaan, että kun romurellun sammutti niin eihän se uudestaan käynnistynyt.

Ensimmäisen blogin ensimmäinen postaus

Blogi on perustettu puolipakon edessä osaksi verkkoviestinnän kurssia. En usko että kovinkaan suurta sisältöä saan itsesäni tänne suollettua, minä kun en koskaan ole ollut kovinkaan etevä kirjoittaja. Alkukankeuksista huolimatta toivon vielä pääseväni jonkunlaiseen vauhtiin!

Sisältö tulee olemaan luultavasti ralliautonromu painotteista, niitä kun muutama riesa porukoiden nurkista löytyy. Itse en vielä ole päässyt ratin taakse kaahaamaan sorateitä pitkin rallin merkeissä, kartturina moista on tullut kokeiltua. No kivaahan se oli...  Hanskat siis odottavat rattia, nähtäväksi jää kenen kädessä!