Tulee mieleen kaunis kesäpäivä muutama vuosi sitten kun koetimme erästä rellua saada käyntiin... Terveisiä vaan nykyiselle omistajalle, ei sitä kovin paljoa kaltoin kohdeltu. Vähän vaan naputeltiin sitä sellaista lonkerotölkin näköistä. Siis starttia. Sitä piti kuulemma napauttaa jollain rautaisella. No vasaralla tietysti. Eihän me nyt loppujenlopuksi ihan kaikkea sieltä konepellin alta paskaksi mäiskitty. Vaaleanpunaisesta työkalupakista, ohjekirjasta, vasarasta, hyvistä ohjeista ja kovasta yrityksestä huolimatta se romu ei vain käynnistynyt.
Lopulta päätimme tyttöjen kanssa heittää muiden hyvät neuvot ja ohjekirjat roskiin. Työnnettiin se romurellu pihasta 100m mäkeä alas. Siinä vaiheessa ei kai tullut mieleen ajatella, että miten me saadaan se sieltä ylös. Kova oli luotto omiin kykyihin, kyllä se käynnistyy! Kuskillekin oli hyvät neuvot, ykkönen silmään ja kun auto liikkuu niin kytkin ylös. Hahahahaha. Pettämätön suunnitelma, ei voi kun toimia. Sitäpaitsi, sehän käynnistyi! Saatiin romu sentään mäki ylös takaisin pihaan. Jes hyvä me! Yhden auton korjaukseen (käynnistämiseen) ei mitään miehiä tarvita.
Pikku haittapuoli vaan, että kun romurellun sammutti niin eihän se uudestaan käynnistynyt.
